Hei. Olen Rosemary Austen, se tummempi-ihoinen. Elin ihanaa elämääni äitini Ashleyn ja siskoni Rosannen kanssa. Päivät olivat lyhyitä iloisia päiviä, ja joskus kiukkuisia. Rakastin lähes täydellistä elämääni.
Mutta eräänä synkkänä päivänä äitimme Ashley sairastui syöpään. Päivät sairaalassa olivat pitkiä, ja äiti useimmiten nukkui kaljuna vuoteessa. Itkin päivät pitkät, samoin Rosanne.
Syöpä oli levinnyt niin pitkälle, että sitä ei voitu hoitaa. Äitimme kuoli ja jouduimme serkkumme äidin huostaan. Kävimme miltei joka päivä Rosannen kanssa äidin haudalla kastelemassa kukan ja suremassa häntä.
VUOSIEN PÄÄSTÄ
Vaihtuu pois minä-muodosta
"No joo... Mut voisit puhuu selkokieltä." Naurahti Rosemary.
"Heheh, joo. Mut tulee sua niin ikävä et purskahdan kesken unien itkuun" Sanoi Rosanne.
"Äläs nyt, mut muakin tulee sua ikävä." Vastasi Rosemary
"TÖÖT TÖÖT"
"Ai taksi tuli... Moikka rakas sisko." Sanoi Rosemary ja irtautui Rosannesta.
"Sama... Soitellaa, tekstaillaa, sähkäillään!" Miltei huusi Rosanne taksille suuntaavan Rosemaryn perään.
"Joo, hyvästi sisko!" Huusi Rosalie takaisin ja avasi taksin oven.
"Hyvästi rakas.." Sanoi Rosanne hieman hiljempaa.
"Hyvästi sisko..." Sanoi Rosanne ja katsoi käynnistyvään taksiin.
>> Hyvästi << Sanoi Rosalie mielessään kun taksi kurvasi päin Appaloosa Plains:in kylää.
